Mä oon ihminen ja se riittää

Istun bussissa keskellä pimeyttä ja mietin elämää. Mietin niitä ihmisiä, jotka tuovat mun elämään iloa ja rakkautta. Mietin mun unelmia, niitä, joista unelmoin ja niitä, jotka oon uskaltanut toteuttaa. Mietin mun hullua arkea. Samalla mä hymyilen. Sit mä kuitenkin vähän itken.

Mä hymyilen, koska oon rakastettu ja saan rakastaa. Mulla on mahtava perhe ja uskomattomia ystäviä. He näkee mun elämän ilot ja surut. Ja parasta on se, että he uskaltaa jakaa ne asiat mun kanssa.

Mun uskomattomat ystävät on se suurin unelma, joka mulla on koskaan ollut.

Ja nyt se tulee. Kyynel ja toinenkin. Yritän hillitä itseäni, jotta kanssamatkustajani eivät huomaisi mitään. Mietin aikaa, kun oleskelin paljon yksin koulun pihalla. Sitä aikaa, kun olisin antanut mitä vain yhdestä sydän ystävästä. Tai edes ystävästä. Useina päivinä kaverikin olisi riittänyt.

Ja sitten mietin, että miten oon ansainnut nää kaikki ihmiset mun ympärillä. Mitä hyvää mä oon tehny, että oon saanu kaiken, mistä unelmoin ja enemmänkin? Samalla tunnen huonoa omatuntoa siitä, että mulla on aina niin saatanan kiire. Siitä, etten kerkee pysähtyä ystävien ääreen niin usein, kun haluaisin. Vaikka mulla onkin kiire, rakastan teitä enemmän, kuin tällänen pieni sydän voi rakastaa.

Viime vuosina oon opetellut olemaan itselleni tarpeeks ja rakastamaan itseäni silloinkin, kun kukaan muu ei niin tee. Nykyään yritän parhaani olla tarpeeks yhteisölle, ystäville ja perheelle. Mutta silti kysyn itseltäni, mitä se tarpeeks on? Onko se tarpeeks, että oon läsnä? Entä jos en kerkee tai jaksa olla läsnä? Onko se tarpeeks, että pyrin auttamaan ja kuuntelemaan aina? Entä jos en jaksa auttaa tai kuunnella? Voinko mä olla tarpeeks, jos en jaksa?

Oon aina uskotellut, että ollessani itelleni tarpeeks, oon muillekin tarpeeks. Mutta mitäs jos se ei menekään niin? Mitäs jos mun pitäis sittenkin olla jotain enemmän? Pitäiskö mun sittenkin olla enemmän massaa? Pitäskö mun kasvattaa pitkät hiukset ja näyttää enemmän naiselta? Pitäskö mun elämän olla organisoidumpaa? Pitäskö mun tykätä niistä ihmisistä, joista muutkin tykkää? Pitäskö mun siis olla jotain muuta, kun oon, jotta voin olla tarpeeks?

Kotona on kiva käydä, kunnes se ajatus tavoittaa. Ajatus siitä, että mä oon täällä ainoa, joka asuu yksin. Ajatus siitä, että oonko mä sittenkään tarpeeks, koska oon “independent strong woman”? Voinko mä olla yksin tarpeeks?

Ja siis vastaushan tähän kaikkeen on, että voin olla tarpeeks. Mä oon tarpeeks just tälläsena. Mun ei tarvii olla enempää eikä varsinkaan vähempää ollakseni tarpeeks. Mä oon ihminen ja se riittää.

Muista, sä oot kans ihminen ja se on tarpeeks!

Ei itteensä voi joka päivä rakastaa, mutta joka päivä sä voit olla tarpeeks!

P. S. Tässä lopussa vielä muutama ihana ❤️

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s