Kilimanjaron kupeessa

14.02.2017 – 16.02.2017

 
Arki alkaa jo sujumaan. Päivät kulkevat nopeasti ja lähes samalla kaavalla. Tottakai tuntien sisällöt vaihtelevat, eikä asiat ympärillämme ole samoja, emmekä me itse. Keskiviikkoiltana vietämme tsekkiläistä iltaa, jonka aikana Katerina kertoilee meille Prahasta ja tsekkiläisestä kulttuurista.

 
Torstaina tosin arki alkaa jo tökkimään. Olen kyllä tottunut siihen, ettei täällä asiat tapahdu juuri koskaan silloin, kun on sovittu. Siitä huolimatta on ärsyttävää, kun oppilaat saattavat saapua tunnille jopa puolitoista tuntia myöhässä. Tarkoitukseni on opettaa kaikkia oppilaitani tasaopuolisesti, mutta he itse tekevät sen todella vaikeaksi saapumalla milloin sattuu tai jättävät saapumatta kokonaan. Ottaen huomioon oppilaideni mitättömän kokemuksen englannin kielen opiskelusta, olisi erittäin tärkeää heille itselleen olla paikalla silloin, kun on sovittu. Sen sijaan, että toimittaisiin niinkuin Tansaniassa yleensä.

 
17.02.2017

 
Kello 3.30 kello soi ja kerään viimeiset tavarat pyykkinarulta matkalleni mukaan. Taksi saapuu noutamaan meitä Eco-Villagesta ja matka kohti Kilimanjaroa voi alkaa. Olen edelleenkin sitä mieltä, että tälläinen viikonloppureissu kymmenen tunnin matkustamisella suuntaansa on huono idea. Perille päästyäni luovun kuitenkin ajatuksestani, sillä maisemat ovat aivan erilaiset, kuin täällä Dar Es Salaamissa. Esimmäisen illan vietämme vain katselemalla ympärillemme ja nauttimalla paikallisesta tunnelmasta. Paikallisten maisemien lisäksi nautin suuresti mukavasta sängystäni ja kuumasta suihkusta. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani voin tuntea itseni täysin puhtaaksi.

 
18.02.2017

 
Heräämme aamulla 6.00 ja suuntaamme Marungun keskustaan katsomaan, jos voisimme nähdä Kilimanjaron vuoren koko komeudessaan, mutta turhaan. Pilvet ovat peittäneet vuoren ja koko kylän. Palaamme siis aamupalalle ja odottelemaan kulttuuri kierroksemme opasta.

 
Kulttuuri kierroksemme alkaa kello 8.00, jolloin oppaamme Edward saapuu ja alkaa näyttämään meille tietä. Ensin suuntaamme Kilimanjaron ensimmäiselle portille, josta eteenpäin lähdettäessä täytyisi oikeasti lähteä kapuamaan vuorta ylöspäin, jopa huipulle asti. Emme kuitenkaan halua viettää seuraavia seitsemää päivää vuorta kivuten, joten päätämme jatkaa matkaa alaspäin.

 
Sieltä suuntaamme kahvi-istutuksille, jossa pääsemme seuraamaan, kuinka valmistetaan kahvia Tansanialaisittain. Sen lisäksi pääsemme maistamaan juuri valmistettua kahvia sekä paikallista banaaniolutta ja -viiniä. Banaaniolut ei ollut kuitenkaan kummoinen kokemus, mutta kahvi ja banaaniviini sen sijaan tekivät minuun vaikutuksen.

 
Seuraavana suuntaamme Chagga-heimon aikanaan rakentamille tunneleille. Pääsemme vierailemaan tunneleissa, joissa kuulemme myös perusteellisesti Chagga-heimon historiasta ja elintavoista. Jopa kymmenien vuosien ajan heimolaiset piileskelivät tunneleissa 62 perheen ja useiden eläinten kanssa vihollisilta. Vihollisia pääasiassa olivat Maasai-heimolaiset, jotka yrittivät varastaa niin Chaggojen omaisuutta kuin naisiakin.

 
Lounaan jälkeen saavumme Kileman vesiputouksille. Matka sisäänkäynniltä alas putouksen juureen on aivan kamala. Laskeudumme lähes pystysuoraan laskeutuvaa rinnettä alas. Tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle ihmiselle, sellainen ei todellakaan ole mitään herkkua. Alas päästiin kuitenkin turvallisesti ja on aika vaihtaa bikinit päälle ja pulahtaa vesiputouksen juureen uimaan. Emme kuitenkaan viivy kauaa, sillä seurueellani on kiire nähdä myös vesiputouksen yläpää ennen pimeän tuloa, sekä pilvistä jo erottuva Kilimanjaro hyvältä paikalta. Kello onkin jo kahdeksan illalla, kun viimein palaamme takaisin hotellille. Ilta meneekin vain hieman illallista syöden ja makeasti nukkuen.

 
19.02.2017

 
Kerrankin pääsen aloittamaan aamuni vasta kahdeksalta alkavalla aamupalalla. Aamupalan jälkeen lähdemme tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Chala järvelle. Järven läheisyydessä puhelimeni sekoaa ja ilmoittaa minun saapuneen Keniaan. Tosin Kenian raja kulkee keskellä järveä, joten ihmekös tuo.

 
Järvelle päästäkseen on taas laskeuduttava pitkä matka aivan älyttömän jyrkkää rinnettä. Se ei kuitenkaan tunnu enää yhtä pahalta vesiputouksien jälkeen ja alas pääseminen ei loppujen lopuksi tuota suuria pelon tunteita. Alhaalla meitä odottaa kirkkaan sininen järvi, jossa uiskentelu tuntuu aivan ihanalta. Vietämme rannalla pari tuntia, jonka aikana otamme vain rennosti ja nautimme elämästä.

 
Palattuamme järveltä syömme lounasta ja lepäämme loppupäivän ennen illallista. Auringon paisteen täyttämä päivä saa kuitenkin yllättävän käänteen suruviestin saapuessa. Kello kahdeksan aikaan illalla maailma pysähtyy.

 
“Those that we love never really leave us – There are things that death cannot touch. Paint and memory and love” Lepää rauhassa rakas isopappa.

 
20.02.2017

 
Aamu alkaa kello 4.40. Aamupalalta suoraan matkaamme linja-auto pysäkille, josta jatkamme kohti Dar Es Salaamia. Seuraavat kymmenen tuntia kulutamme linja-auton penkkejä. Dar Es Salaamissa on vielä edessä reilun tunnin matka Ego-Villageen, jossa voimme vihdoin levähtää. Nyt on aika päivitellä kuulumisiani teille. Hyvää viikon jatkoa jokaiselle.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s