Hakuna matata – or not.

10.02.2017

 

Aamu alkaa kiireisellä pakkaamisen viimeistellä, jonka jälkeen lähdemme tavalliseen tapaan kohti UVIKIUTAN keskusta. Tänään oppilaat saavat eteensä ensimmäisen kirjoitustehtävänsä, jossa heidän on määrä kirjouttaa itsestään kolme tai neljä lausetta tukikysymysten avulla. Loppu ajan kulustelen heiltä viikon aikana oppimiamme asioita, jotka he saavat itse kirjoittaa taululle. Olen erittäin iloinen siitä, että lähes jokainen muistaa ainakin lähes kaiken, mutta huomaan, että varsinkin tavaamisen kanssa on heillä paljon vielä tekemistä.

 

Oppitunnin jälkeen taksikuski tulee hakemaan meitä keskukselta ja laukut haettuamme ja lounaan syötyämme olemme valmiita lähtemään kohti Sansibaria. Dar Es Salaamin keskustaan asti seurueessamme on lisäkseni vain Philippe, mutta pian seuraamme liittyy uusi vapaaehtoinen tsekkiläinen Katharina. Suuntaame yhdessä satamaan, josta kello 16.00 nousemme Sansibarille lähtevään lauttaan.

 

Perillä Sansibarilla olemme noin kuuden maissa illalla. Vastassamme on paikallinen vapaaehtoisten ohjaaja, joka opastaa meidät tavarasäilölle. Siitä jatkamme matkaa kohti rantoja ja illallista. Syön ensimmäistä kertaa elämässäni grillattua mustekalaa. Se tuntui luontevalta illallis vaihtoehdolta, sillä Sansibari on tunnettu meriruoastaan. Loppu illan kiertelemme Stone Townissa ja etsimme mahdollista drinkki paikkaa. Kuitenkin muslimivaltaisesta kaupungista ei sellaista paikkaa, johon mahtuisi sisään tunnu löytyvän, joten päätämme lähteä majoitukseemme valmistautumaan seuraavaan päivään.

 

11.02.2017

 

Aamu alkaa kello kuusi aamulla, jolloin joku majapaikastamme herättää meidät hakkaamalla oveamme. Pakkaamme mukaan tarvittavat tavarat ja syömme aamupalaa, jonka jälkeen lähdemme kohti Blue Safaria seitsemän vapaaehtoisen porukassa. Merelle päästyämme joudumme kuitenkin odottelemaan pitkän tovin ennen liikeelle lähtöä, sillä ilmeisesti osa ruuastamme oli unohtunut majapaikkaamme. Hakuna matata.

 

Ensimmäiseksi suuntaamme kohti suurta hiekkasärkkää, joka on ilmestynyt keskelle merta. Olemme onnekkaita ollessamme ensimmäisinä paikalla ja saamme nähdä koskemattoman hiekan ja särkällä kulkevat pienet eläimet selvästi ennen suuren turistilauman saapumista. Pääsemme snorklaamaan aivan hiekkasärkän tuntumassa. Pinnan alta löytyy korallia ja ympäriinsä uiskentelevia kaloja kirjavissa väreissään. Palaamme takaisin hiekkasärkälle, jossa lepäämme ja uimme ennen lounasta.

 

Lounas on järjestetty läheiselle saarelle, jossa kaikki turistit ruokailevat omissa porukoissaan ja useat kauppiaat yrittävät kaupata huiveja, vaatteita ja matkamuistoja turisteille. Saarella on kuitenkin yllättävän alhainen hintataso ottaen huomioon, ettei siellä ole muita kuin turisteja. Samaa ei tosin voi sanoa Stone Townin vaate ja matkamuisto markkinoista. Lounaaksi syömme kaikenlaisia mereneläviä kuten mustekalaa, kalmaria, tonnikalaa, katkarapuja ja hummeria.

 

Lounaan jälkeen käymme katsomassa vanhaa puuta, jonka hurrikaani oli kaatanut, mutta sen juurista on alkanut kasvamaan uutta runkoa toiseen suuntaan. Siitä liikuimme veneellämme lähellä olevaan laguuniin, jossa saimme hetken uida ennen maihin paluuta.

 

Illalla lähdimme vielä Stone Towniin ruokailemaan ja katselemaan mahdollisia tuliaisia kotiin vietäväksi. Pelasimme porukalla peliä “jos olisin sinä…”, jossa jokaisen piti suorittaa toisen keksimä tehtävä, kuten takotanssi lyhtypylväässä tai kovaäänistä laulua. Itse jouduin tanssimaan itsekseni letkajenkkaa ympäri aukiota, muiden ihmisten ihmetellessä, että mitä oikein tapahtuu.

 

12.02.2017

 

Heräämme aamulla neljältä, keräämme tavaramme ja odotamme kuskiamme ainakin puoli tuntia ylimääräistä, koska hän on tansanialaiseen tapaan myöhässä. Olisi tosin ollut mukava nukkua edes puoli tuntia pidempään, mutta hakuna matata ne vaan sanoo. Pääsemme kuin pääsemmekin liikkeelle viiden maissa ja suuntaamme kohti delfiinin metsästystä. Kutsun sitä siksi, koska paikalla oli ainakin 20 venettä ja 50 turistia, jotka epätoivoisesti yrittivät nähdä nuo delfiinit ja uida heidän kanssaan. Yhteistyön sijaan delfiinit vain pakenevat niitä jahtaavia veneitä. Delfiinin metsästyksen jälkeen syömme aamupalaa venesatamassa ja lähdemme jatkamaan matkaa.

 

Saavumme Sansibarilla sijaitsevaan luonnonpuistoon, jonka alueella kasvaa kolmea erilaista metsää. Nyt on kyllä pakko tunnustaa, etten muista kuin yhden metsän nimen. Kuljimme ensin korkea puisessa upeassa metsässä, jonka katveessa pystyi kuulla kaunista linun laulua. Siitä kuljimme eteenpäin ja seuraavan metsän alueella liikkui runsaasti apinoita, jotka olivat aivan innoissaan tulostamme ja tulivat katsomaan meitä lähempää. Kolmantena oli vuorossa Mangrove-metsä. Sen lomassa pystyi nähdä useita rapuja viilettämässä pohjamudissa.

 

Metsäkierroksen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa maustefarmille. Siellä saimme syödä lounasta, joka sisälsi monia perinteisiä Sansibarilaisia ruokia, kuten keitettyä banaania… Lounaan jälkeen pääsimme kierrokselle, jonka aikana pääsimme katselemaan ja haistelemaan erilaisia maustekasveja, kuten pippuria, currya ja kanelia. Innostuin myös ostelemaan paikasta jos jonkinlaisia tuotteita.

 

Maustefarmilta kiirehdimmekin jo satamaan, josta lauttamme lähti kohti Dar Es Salaamia kello 16. Perille päästyämme huomaamme, että kuskimme ei ole saapunut meitä hakemaan ja soitettuamme hänelle tajuamme, ettei hän ole edes tulossa meitä hakemaan,. Todennäköisesti hän on unohtanut, että saavumme sunnuntaina takaisin. Taksi kuskit satamassa ovat niskassamme, kun kyytiämme ei kuulu, mutta emme halua ottaa mitä vain kyytia takaisin Eco-Villageen. Hakuna matata hokee myös niskassamme roikkuva taksikuski, aina kun ei ole sanomassa, että good prize for you. Onneksi saamme kiinni yhden järjestön työntekijöistä, joka saa järjestettyä luotettavan taksikuskin meitä hakemaan. Pääsemme siis turvallisesti vaikkakin väsyneinä takaisin eco-villageen.

 

13.02.2017

 

Aamu alkaa perinteisesti lounaan valmistuksella. Tällä kertaa vuorossa on uppopaistettuja banaaneja tomaattikastikkeella. Uskokaa tai älkää, mutta tämä ruoka on oikeasti hyvää. Oppitunnilla opettelemme taas pienen joukon uusia verbejä ja loppukevennykseksi juttelun aloitukseen sopivia lauseita, kuten “What a beautiful day!”

 

Huomaan suunnitelleeni liikaa asioita tämän päivän oppitunneille, joten tauon aikana saan ottaa aivan rennosti. Iltapäivän tunnilla olin sen sijaan hieman liemessä, sillä samojen asioiden opettelu kesti vain reilun tunnin, kun taas aamulla se kesti ainakin 2,5 tuntia. Iltapäivän oppilaat olivat ainakin tänään hyvin hiljaista sakkia, joten en saanut kunnon keskustelua heidän kanssaan aikaiseksi.

 

Päästyäni takaisin majapaikkaani saan vihdoin soittaa kauan kaipaamani puhelun ystävälleni. Aivan herkistää, kun saa kahdentoista päivän jälkeen kerrankin puhua sydämensä kyllyydestä ja kertoa oikeasti sen, mitä päässä liikkuu. On myös ihanaa kuulla, mitä sinne Suomen maalle kuuluu. Ihan huomaamatta puhuimme, jopa puolitoista tuntia, mutta sanoisin, että oli todellakin sen tarpeessa. Nyt on taas helpompi jatkaa elämää täällä maailman toisella puolen ja ehkä jopa ajatella, että hakuna matata

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s