Teaching english

6.2.2017

 
Yhdeksän jälkeen aamulla saavumme UVIKIUTAN nuorisokeskukselle. Vastassamme on joukko innokkaita tulevia oppilaitamme. He kuuntelevat parhaillaan Beniä, joka perehdyttää heitä UVIKIUTAN toimintaan ja sääntöihin. Pian kuitenkin pääsemme esittelemään itsemme ja aloittamaan opetustuokion. Kuultuamme oppilaita Benin avustuksella heidän kokemuksista englannin opiskelusta ja odotuksista kurssin suhteen, päätämme jakaa heidät kahteen ryhmään. Osa heistä osaa jo valmiiksi jonkin verran englantia ja tarvitsevat apua kielitaidon syventämisessä ja tarkentamisessa esimerkiksi ammattiaan ajatellen. Toinen osa heistä ei sen sijaan osaa välttämättä sanaakaan englantia. Olen iloinen saadessani perehdyttää heidät englannin kielen alkeisiin.

 
Pääsen työskentelemään aivan älyttömän motivoituneiden oppilaiden kanssa, jotka kielimuurista huolimatta ovat täysillä opiskelemassa uutta kieltä. Joudun kuitenkin kirjoittamaan kaiken mitä sanon jollain tavalla liitutaululle niin englanniksi kuin swahiliksikin, sillä he eivät muuten ymmärrä, mitä sanon. On aivan mahtavaa huomata, kuinka iloisia nämä ihmiset ovat oppiessaan uutta.

 
Iltapäivällä kello 15 on edessämme uusi oppitunti ja uudet ihmiset. Aloitamme tunnin samalla kaavalla kyselemällä ihmisten kokemuksista ja odotuksista, jonka jälkeen jaamme heidät kahteen ryhmään. Kahden samantasoisen ryhmän opettaminen helpottaa työtäni huomattavasti, sillä voin suunnitella molemmille oppitunneille saman sisällön. Iltapäivän ryhmän kanssa tosin maanantain tunti meni huomattavasti paremmin kuin aamupäivän tunti, sillä aamulla en tiennyt yhtään, mitä olin tekemässä. Jouduin aamulla improvisoimaan kaiken, mitä opettelimme. Alkuperäinen suunnitelmamme Philippen kanssa ei toiminut alkuunkaan ja saimme (tai ainakin minä sain) tehdä kaiken toisin.

 
Illallisen jälkeen on vuorossa kulttuuri-ilta, jonka sisällön on tällä kertaa oltava jotain suomalaista minun näkökulmastani esitettynä. En kuitenkaan halua pitää pitkää luentoa maamme historiasta tai kulttuuristamme, sillä muut vapaaehtoiset ovat jo kuulleet paljon Suomeen liittyviä faktoja. Sen sijaan päätän pitää vapaaehtoisille pienimuotoisen levyraadin, jonka on määrä esitellä Suomea musiikin muodossa.

 
Ensin kuuntelemme Finlandia-hymnin, jonka voimakas melodia herättää joukossa ihastusta sijoittuen kilpailussa kolmanneksi. Sen jälkeen kuuntelemme Jukka Kuoppamäen kappaleen Sininen ja valkoinen. Tämä kappale sen sijaan herättää enemmän negatiivisia mielipiteitä, sillä seitsemänkymmentä luku paistaa musiikista liian selvästi. Siitä huolimatta, että kappale kerää kilpailun huonoimmat pisteet, kukaan ei täysin sitä inhoa. Kolmanneksi vuorossa on Suomen oma Euroviisuylpeys: Lordin Hard Rock halleluja, joka aiheuttaa innostununeisuutta yleisössä jo ennen sen soittamista. Tämä kappale on ainoa, jonka ainakin osa porukasta tietää etukäteen. He myös kuuntelevat sitä huvittuneina ja nauravat yhdentoista vuoden takaiselle liveshowlle. Lordi naurunremakoiden saatelemana nappasi itselleen kilpailun kakkossijan. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kuuntelemme kilpailun voittajakappaleen. Kappale on Antti Tuiskun ja VilleGallen esittämä Keinutaan. Kappale keräsi täydet pisteet lähes jokaiselta tuomarilta ja oli selkeä voittaja. Kuunnellessamme kappaletta tanssimme sen antamien ohjeiden mukaisesti, tosin pyllymme ei pyöri niinkuin J.Lo:n.

 
Lopuksi tanssimme vielä porukalla peristeistä letkajenkkaa. Letkajenkka osoittautuu menestykseksi, jonka aikana nauruhermot repesi ja hiki virtasi.

 
7.2.2017

 
Herään taas neljän aikaan yöllä korvia huumaavaan kukonlauluun. On siis aika kaivaa korvatulpat ja yrittää nukkua uudelleen. Kahdeksan jälkeen aamulla lähdemme nuorisokeskusta päin ja pääsemme perille juuri yhdeksäksi. On aika aloittaa oppitunti kertaamalla hieman edellisenä päivänä opittuja asoita.

 
Sen jälkeen opettelemme muumuassa kuukausia ja sitä, kuinka kysyä “saako käydä vessassa?” englanniksi. Sen opittuaan oppilaat uskaltautuivat oikeasti kysyä asiaa minulta englanniksi tarpeen tullessa. Oppituntien jälkeen koittaa kolmen tunnin tauko opetuksesta, jonka aikana on hyvin aikaa syödä lounasta ja suunnitella seuraavan päivän oppitunteja. Iltapäivän tunneissa ei juuri ollut aamupäivästä poikkeavaa, joten niiden pitäminen meni jo kuin vanhasta tottumuksesta.

 

img_0261

 
Illalla on vuorossa kulttuuri-ilta, jossa ohjelmassa on jonkinlaisia pelejä tai leikkejä. Tänään leikimme leikkiä nimeltä “Kuka minä olen?”. Leikin tarkoituksena on selvittää kuka tai mikä minä olen. Vastaus löytyy otsaan teipattuna, jottet itse voi sitä nähdä. Tehtäväsi on siis kysellä muilta pelaajilta kysymyksiä, jotka selvittävät henkilöllisyytesi. Tänään minä sain olla Donald Trump. Olen erittäin onnellinen, että jouduin olla Donald Trump vain hetken, ja nyt saan olla vain Emmi Suomesta.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s