Safarilla Mikumissa

4.2.2017

 
Kello on hieman yli kuusi aamulla kun mies isolla autollaan kurvaa host perheeni pihaan. Juuri äskettäin on myös Philippe tullut odottelemaan autoa. On siis aika lähteä safarille. Olin kyllä tietoinen, että ajomatkaa Mikumin kansallispuistoon on pitkästi, mutta en silti tajunnut viettäväni kahdeksaa tuntia autossa jo ennen itse safaria. Matkaan tosin kuului vessatauon ja vedenhaku tauon lisäksi tauko, jonka aikana kuljettajan täytyi lisätä öljyä autoon. Sen lisäksi ajoimme Tansanian vilkkaiten liikennöityä valtatietä, sillä sitä pitkin kulkevat lähes kymmenen maan rahdit satamaan ja sieltä pois, liikennettä ja varsinkin rekkoja oli siis vallankin kylliksi.

 
Noin kahden maissa iltapäivällä saavuimme viimein Mikumin kansallispuitoon ja heti, kun saimme luvat valmiiksi, pääsimme ihastelemaan kaunista luontoa ja sen eläimiä. Jokapuolella puistoa oli mahdollista nähdä gaselleja, jopa isoissa laumoissa. Myös seeproja liikkui alueella runsaasti. Suurimmalla mielenkiinnolla odotin kuitenkin näkeväni kirahvin ja sen vaarallisuudesta huolimatta virtahevon. Vaikka olisikin ollut mukava saada kunnollinen kuva virtahevosta, olimme silti onnekkaita, kun ne pysyivät omassa lammessaan, eivätkä kiinnittäneet meihin juuri ollenkaan huomiota. Kirahvitkin olivat valitettavasti kovinkin kaukana teistä, joten, vaikka ne pystyi silmällä näkemään, niihin ei pystynyt kameralla kunnolla tarkentamaan.

 
Norsujen ruokailua oli hauska seurata, varsinkin kun sen pystyi tehdä erittäinkin lähietäisyydeltä. Norsut tosin syövät 24/7, joten on turha jäädä odottelemaan niiltä muita mahdollisia toimintoja. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet yhtään häiriintyvän oleskelustamme läheisyydessään, vaikka heillä oli laumassaan kaksi pentua. Suurin jännitys safarilla saatiin aikaiseksi, kun bongasimme leijonan, joka yritti saada itselleen saalista. Emme loppujen lopuksi jääneet odottamaan hyökkäystä, sillä sen toteuttamisessa kesti pitkän tovin. Myöhemmin kuulimme, ettei se ollut onnistunut yrityksessään.

 
Safarin jälkeen lähdimme majapaikkaamme, joka oli aluksi erittäinkin suuri shokki. Tiesin, ettei sinne tule sähköä, mutta paikalle saapuessa tajusin miksi. Yövyimme pienessä mökissä erittäin kaukana valtatiestä, keskellä ei mitään. Mökki ei ollut sisätiloiltaan kovinkaan siisti ja aluksi sen kunto oli totaalinen järkytys. Hyvä puoli oli kuitenkin, että mökissä oli ensimmäinen käsisuihku, jonka olen tässä maassa nähnyt. Sen lisäksi ruoka oli erittäin hyvää ja maukasta, vaikka liharuuat täällä ovat aina hankalasti syötäviä. Joko niissä on hirveästi läskiä tai kaikki luut jäljellä, kuten tämän paikan kanankoivissa. Erityisesti pimeässä niiden syöminen on erittäin hankalaa, mutta siitäkin selvittiin ja maha tuli täyteen.

 

Illallisen jälkeen menimme oleskelemaan majapaikamme nuotiopaikalle. Kuuntelimme ja katselimme yötä, sekä edessämme hurjana roihuavaa tulta, jota henkilökunta terästi useilla alkoholiannoksilla. Ihmettelimme myös tähtiä, jotka ovat täällä hyvin erilaiset, kuin meillä Euroopassa.

 

 

5.2.2017

 

 

Aamulla oli järkytys mennä hyytävän kylmään suihkuun. Sisämaassa yöt ovat sen verran viileitä, että ulkona ollut vesi ei ollutkaan enää lämmintä. Toisaalta viielä yö edesauttoi hyviä yöunia. Päivä lähti kuitenkin mainiosti käytiin maittavalla ja mittavalla aamiaisella.
Aamiaisen jälkeen hieman ennen kahdeksaa aamulla olikin jo aika lähteä vierailulle Maasai-kylään vuorile. Vastöinkäymisiltä emme valitettavasti välttyneet, sillä tie vuorille oli niin huonossa kunnossa, ettei sinne voinut ajaa autolla. Autokyydin sijaan, omaksi järkytyksekseni, oppaamme järjesti meille pikipiki -kyydin vuorille. Suomeksi sanottuna matkasimme vuorille moottoripyörätaksilla.

 
Vuorilla meitä odotti noin kolmenkymenen hengen maasai -heimo. He näyttivät ystävällisesti meille asumuksiaan, jotka olivat ainakin aurinkopaneelin suhteen yllättävänkin moderneja. Ilmeisesti niistä saatavaa sähköä käytettiin lataamaan useilta heimolaisilta löytyviä kännyköitä. Heimolaiset myös tanssivat ja lauloivat meille. Näimme myös, kuinka he tekevät tulen ja saimme kokeilla heittää jonkinlaista pamppua, jonka käyttötarkoituksesta en ole perillä. Todennköisesti sillä karkotetaan vihollisia tai villieläimiä.

 
Vierailumme jälkeen matka jatkuikin takaisin Dar Es Salaamiin päin. Istuimme tällä kertaa vain reilut seitsemän tuntia autossa. Jouduimme myös pahoihin ruuhkiin Dar Es Salaamin kaduilla. Pääsimme kuitenkin perille ja nyt on oiva aika kirjoittaa teille kuulumisiamme. Lisään alle vielä muutaman kuvan matkastamme Afrikan luontoon ja kulttuuriin.

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s