KARIBUNI TANZANIA!

2.2.2017

 
Kello on kolme aamulla ja laskeudun Dar Es Salaamin lentokentälle. Vastassa on kostean kuuma yöilma ja edellisen päivän sade tuoksuu ja maistuu edelleen ilmassa. Kuitenkin ensin on hankittava viisumi ja noudettava matkatavarat ennen kuin pääsee ulos ihastelemaan uutta kaupunkia. Yöllinen ajelu lentokentältä majapaikkaani Eco-villageen kestää puolisentoista tuntia ja olen onnekas, sillä kuskini ajelee varovaisesti ja turvallisen oloisesti toisin kuin moni vastaantulija. Perillä minua odottaa sänky, jossa nukkua. Tosin tässä lämpötilassa, yliväsyneenä ja uudesta hämmentyneenä on turha kuvitellakaan nukkuvansa oikeasti kunnolla. En kuitenkaan jää tähän osoitteeseen, kuin vain muutamaksi tunniksi ennen kuin pääsen todelliseen majapaikkaani, joka sijaitsee aivan naapurissa.

 
Kello yksi päivällä siirryn isäntäperheeni luokse, joka ystävällisesti esittee minulle paikkoja, minkä jälkeen pääsen vihdoin syömään. Olen viimeksi syönyt kunnolla edellisenä iltana lentokoneessa. Ruuan jälkeen väsymyskään ei tunnu niin pahalta, koska maha on täynnä. Edessä on opastus tulevaan seikkailuun eli lähinnä töihini nuorisokeskuksella. Tarkoitus on innostaa nuoria ja aikuisia opettelemaan englantia ja opastaa heitä kielen alkeisiin. Kanssani opetusta toteuttaa ranskalainen Philippe, joka tosin asuu Espanjassa.

 
Opastuksen jälkeen tutustun muihin vapaaehtoisiin, joiden kaikkien nimiä en voi millään muistaa. Vapaaehtoisia Tansaniaan on tullut ympäri maailmaa, joten monikulttuurisuutta reissultani ei varmasti tule puuttumaan. Lasken sen kuitenkin onnekseni, että huonekaverini on suomalainen Jemina. Se helpottaa huomattavasti kaikesta muusta johtuvaa kulttuurishokkia ja jatkuvaa kamppailua englannin kielen kanssa.
Illallisen jälkeen on vielä edessä niin kutsuttu Cultural night, jossa joka kerta joku kertoo jotain omasta maastaan. Tällä kertaa oli vuorossa kertomus Espanjan kulttuurista ja historiasta ja kertojana oli Philippe. Kun taas nyt perjantaina 3.2. on vuorossa monikulttuurinen ilta, johon useat vapaaehtoiset valmistavat kotimaisia ruokiaan ja keksivät tekemistä oman maansa tapojen mukaisesti. Kulttuuri-illan jälkeen alkoi olla jo kiire nukkumaan pitkän päivän päätteeksi.

 
3.2.2017

 
Herätys oli 6.30 paikallista aikaa. Tarkoitus oli lähteä 7.00 kohti kaupunkia, mutta pääsimme matkaan 7.30. Kaupungissa hankimme Philippen kanssa itsellemme shillinkejä ja internetin puhelimiimme. Oppaanamme oli Johnson, joka työskentelee UVIKIUTAN-järjestöllä muunmuassa projektien johtajana ja samalla auttaa meitä vapaaehtoisia arkisimmissakin ongelmissamme. Sim-kortin hankkiminen sinänsä oli helppoa, mutta tuurilleni ominaisena netin aktivoiminen siihen ei ollutkaan enää niin helppoa. Onneksi oli Johnson ja kaksi ystävällistä sim-korttien myyjää, jotka hoitivat aktivoimisen huolimatta siihen liittyvistä ongelmista, joita seurasivat kuin seurasivatkin ongelmat yhteyden kanssa, joka ei millään suostunut toimia puhelimessani. Päätimme siis odottaa, jotta se toimisi ja lähdimme syömään. Huutavan nälän sammuttua lähdimme takaisin majapaikkaamme Magolen kylään Eco-villageen, jossa suunittelimme Philippen kanssa ensimmäisen oppituntimme sisällön.

 
Nyt vain istuskelen terassilla ja ihmettelen maailmaa ja samalla raportoin ihmettelyni teille. Odotan jo innolla alkavaa projektia, jota ennen pääsemme kuitenkin nauttimaan Tansanian luonnosta huomenna alkavalla kaksi päivää kestävällä safarilla. Nyt on kuitenkin jo aika alkaa valmistautua tämän illan kulttuuri-iltaan.

 
Kwaheri ! Näkemiin!


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s